Ennen tarttumistani Nicholas Sparksin kirjaan Valinta olin nähnyt kaksi hänen kirjoihinsa perustuvaa elokuvaa, Safe Haven ja Kuuntele vain muistojasi. Varsinaisia kirjoja en ollut lukenut. Elokuvat tuntuivat sopivan minulle, mukavasti yllätyksiä ja ajattelemisenkin aihetta, joten ne innoittivat minut poimimaan Sparksin kirjat lukulistalleni löydettyäni romantiikkagenren uudelleen.
Olin juuri lukenut lomalukemisinani E.L.Jamesin kohutun Fifty Shades of Gray. Verratuna E.L.Jamesiin Nicholas Sparksin tyyli kirjoittaa rakkaustarina on kuin rinnastaisi 15 denierin Stay Upit ja villasukat. Kummallakin omat etunsa ja käyttötarkoituksensa mutta kokemuksen jälkeen en luopuisi kummastakaan.
Siinä missä E.L.Jamesin erottinen ilotulitus ja traumaattinen päähenkilö saa veren mukavasti kohisemaan, Sparksin melkein arkinen rakkaustarinatyyli pitelee lukijaa pehmoisessa nojatuolisylissään. Kirjan päähenkilöinä ovat noin kolmekymppiset, pikkukaupungissa asuvat naapurukset Travis ja Gabby, jotka tutustuvat hieman onnettomissa merkeissä, kun Gabby saa päähänsä, että Travisin koira on laittanut hänen koiransa tiineeksi, ja Gabby tulee kiukuspäissään Travisin ovelle. Travis ei kuitenkaan tästä heti säikähdä, onneksi.
Pystyn mielessäni rakentamaan Travisin leppoisan poikamiestyypin ystäväpiireineen ja siskoineen, Gabbyn persoonasta en saa niinkään luotua selkeää kuvaa. Melkoisen tavallista naista kirjailija lienee hänellä hakenut. Mutta epätarkkuus ei juurikaan lukemistahtia haittaa.
Pikku hiljaa Gabby antaa Travisin ujuttaa itsensä tämän elämään.
Kirjailija on kerrostanut kirjaansa valintoja monessa mielessä. Gabbyllä on edessään useita valintoja, ensinnä suhtautumistavan muutos naapurissa asuvaa, maailmaa, harrastuksia ja naisia nähnyttä poikamiestä kohtaan. Toinen valinta on se, ottaako Gabby riskin viettää yhdessä aikaa tämän kanssa, vaikka seurustelee jo ennestään, ja lopulta se, luopuuko hän poikaystävästään valitakseen Travisin. Travisin valinta taas koskee sitä, pitääkö hän Gabbylle antamansa lupauksen vai toimiiko oman sydämensä mukaan.
Kirja on kaksiosainen, joista ensimmäisessä osassa rakennetaan Travisin ja Gabbyn suhdetta melkoisen perinteisellä tavalla, ja jälkimmäisessä käsitellään heidän jo vakiintuneen suhteensa kriisiä, josta en paljasta sen enempää. Jälkimmäinen osa on kirjan pihvi, mikä kannattaa muistaa, jos alkuosan perinteisyys ja yllätyksettömyys alkaa kirjan puolessa välissä haukotuttaa. Kirjailijan kiitokseksi voi todeta, että loppuratkaisu säilyi ainakin minulle arvoituksena loppuun asti.
Kirjan opetus on se, että me havaitsemme olleemme aika lailla onnellisia vasta, kun menetämme onnen. Kiitollisuus olisi tärkeää. Mitäpä sitä muuta tarvitseekaan kuin sellaista tavallista, perinteistä ja yllätyksetöntä arkea rakkaidensa kanssa. Paitsi pieniä juhlahetkiä hyvien kirjojen parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti